Ajetaan mökkitietä järven rantaan. Peilityyni vesi välkehtii
puiden lomasta. Järvi tuoksuu kesältä.Ilma on kirkas.
"Ihana rauhanranta, suloisen levon antaa", mieleeni nousee muisto
monen vuoden takaa.
Mummo, pieni ja peruspositiivinen laulaa minulle nyt 'pääni sisällä'.
Ihana rauhanranta, suloisen levon antaa...Minäkin laulan.
Maisema kirvoittaa kieleni laulamaan.
Pussukat ja nyssykät kannetaan autosta mökkiin. Yhteisestä
ajatuksesta, sanoitta, alkaa seuraava vaihe. Kannetaan kalakamppeet
veneeseen. Suuntana peilityyni ulappa. Siis kalastamaan.
Isokala väijyy toiveissa naskartelijalla. Haavi on oltava mukana aina.
Minulle riittää pienempikin saalis, kunhan on kuhaa. Nyt on sen aika.
Sateen uhka pakottaa kääntämään veneen kokan kohti rantaa.
Rannassa minua odottaa kesäinen yllätys. Uskollisesti aina ja samassa
paikassa se vilkkuu heinikon lomasta.
Sateen ropistellessa on aikaa vesiväritellä. Ja iloita tilkkumaton
valmistumisesta. Kukahan päättelisi lukemattomat langanpäät?
Sateen tauottua illemmalla tehtiin vielä toinen kalastuskeikka...
Toiveeni toteutui, sumpussa on yhdeksän kuhaa..
Aurinko laskee länteen....
